Luontorunot, kuten sadut ja tarinatkin, elävöittävät luonto- ja ympäristökasvatusta. Joskus yksittäinen runo voi toimia innoituksen lähteenä piirroksille tai jopa kokonaiselle projektille. Runot rikastuttavat ja tukevat kielellistä kehitystä. Runojen myötä siirtyy myös kansanperinnettä sukupolvelta toiselle.

Runosuoni sykkimään! Runojen tekeminen sujuu myös lapsilta. Kun aikuinen kirjaa lasten runot ylös, säilyvät lasten "hengen tuotokset" tallessa.

Sivustolla olevat luontorunot eivät ole omiani. Runonkirjoittajan nimi on mainittu suluissa runon jälkeen, jos runonkirjoittajan nimi on ollut minulla tiedossa. Osa runoista on vanhoja, suomalaisia kansanrunoja.

Eläinrunoja

Orava hyppää puusta puuhun
sana kulkee suusta suuhun.
Pieni orava

Asui pieni orava
ison kuusen oksalla,
kuori kävyt kätevästi,
sitten hyppi näppärästi,
puusta puuhun hui ja hei!
Eikä huolta ollut, ei.
Suuren kuusen latvassa
hauska oli keinua.
Jänis juoksee,
korvat huiskaa
pitkin vuorenrinteen
luiskaa.
Hännäntupsu
hieman keikkaa,
ilmavirtaa viikset leikkaa.
Pupun pilvilinna

Korvat kääntyy, kuuntelee,
nenä nuuhkii yötä.
Käpälällään selittäää, silittää…
Edessä on tuttu tie,
minne pupu vie?

(Outi Markkanen)
Lettukestit

Pupu paistoi lettuja.
Työntyi tuohon kettuja
haistamaan,
maistamaan,
lisää paistamaan.
Eikä sitten muuta.
Töllisteltiin kuuta.
Ketut söivät letut
Pupulle jäi petut.

(Ester Ahokainen)
Karhunmörrikät

Karhunmörrikät,
jörrikät, pörrikät kestiä pitävät
kaiken kesää.
Syksyllä vasta kömpivät pesään.
Siellä ne nukkuvat makoisasti
uuden hunajan tuoksuun asti

(Kaija Pakkanen)
Nalle eksyksissä

Nalle pieni tassukka,
eksyi emostaan.
Karhuperhe – rassukka
itki huolissaan.
Kyyneleiset silmät pyyhki,
pelokkaana hiljaa nyyhki.
- löytänetkö emon luo?
edessä on suo.

Hillamarjat keltaiset
tuoksuu, houkuttaa.
Nalle suolle astelee,
jalka uppoaa.
Emo avunhuudon kuuli,
tuli niin kuin myrskytuuli.
Marjamiehen uupuneen
nosti olalleen.

Kuopuksensa kyyneleet
emo nuolaisi,
tassuillansa hellästi
lasta ohjaili.
Haihtui pörröturkin suru,
karhuperheen kullanmuru
päätyi sulaan sovintoon
emon kainaloon

(Ester Ahokainen)
Ketun kauppa

Ohdakkeen alla on ketulla kauppa
- arvaatko mitä se myy?
Hiirille loukkuja, kaloille koukkuja,
linnuille häkkejä, kissoille säkkejä.
Kukaan ei osta
- missä syy?
Hiiren leipä

Silkka
pikku vesitilkka,
jauhonrippu.
Siitä hiiri paistaa sievän
palleroisen ohraleivä.

(Kaija Pakkanen)
Syksyllä saatiin pakkassäitä,
järveen alkoi kasvaa jäitä.
Mirri puki ylleen punaisen takin,
punaiset kintaat ja punaisen lakin.
Sitten hän järvelle juoksi heti
ja kiireesti luistimet jalkaansa veti.
Jää kun alkoi ruskaa ja rauskaa,
Mirri vain lauleli laulua hauskaa.
Halkesi jää ja räiskis!
Mirri kylmään veteen läiskis!
Kauhea asia, mikä on edessä,
Mirri kiljui ja parkui vedessä.
Rannalta suksisauva annettiin,
märkänä Mirri kotiin kannettiin.
Vettä nyt valui punainen takki,
punaiset kintaat ja punainen lakki.
Kyllä nyt Mirri sylki ja sähisi,
kaiken viikkoa yski ja kähisi.
Muista vastakin lupa kysyä
ja heikoilta jäiltä pois pysyä.

Runoja hyönteisistä, etanoista yms.

Itikkainen ilman lintu,
älä pure minua.
Minut on tehty tervaksesta,
hongan oksista hosuttu.
Hyttyräinen, pyttyräinen
älä pistä piikilläsi,
älä tunge tuurallasi,
pistä piikki siiven alle,
käännä kärki käppyrähän!
Elä ammu ampiainen,
elä pistä piikkiäinen.
Pistä piikkis pihlajan juureen,
kannukses kankaaseen.
Ahkera mehiläinen

Mehiläinen toivoo poutaa,
kukkasista mettä noutaa,
syö kun joutaa,
itseksensä turisee,
surisee - zzee.
Oi sä toukka tollero,
kaunis karvalollero
Varo sitä varpusta,
tiaista ja tikkaa,
toukka on makeampi
tunkion rikkaa.
Kotvaksi itsesi kotelohon peitä
sitten se heitä,
ja perhona liitele ilmojen teitä.
Tutteli teijaa,
perhoset leijaa,
kaunis on kesäilta!
Etanan koti

Pikkuisella etanalla
oli koti koivun alla.
Lehtipeitto jalkain päällä,
nukkui siellä poutasäällä.
Etana juhlii

Etana on kävelyllä
paras juhlapuku yllä.
Sarvet ovat piilossa,
helmet hienot kaulassa.

Matka mataa mietiskellen,
pientä tietä taaperrellen.
Naapurihin, niinpä niin,
juhlihin kun kutsuttiin.
Vaihtelua

Miksi olet, leppäkerttu
punaisissa aina?
Etkö sentään valkoisia
pidä sunnuntaina?

(Kaija Pakkanen)
Muurahainen

Kerran pieni muurahainen
kävelemään lähti.
Korkealla taivahalla
tuikki aamutähti.
Metsäss`oli paljon uutta.
Mitä siellä näki?
Erään kuusen oksalla kukkui kevätkäki.
Ku leppäkerttu hulahutti
niin kettu suuttu
näin se hulahutti
lörö lörö

(Kati Kirstinä, 2v)
Havaintoja

Etana sadetta ennustaa.
Sateen edellä kaloja saa.
Silloin kun sataa, kastuu maa,
sika saa nuhan ja aivastaa.

(Laura Latvala)
Tämä on elämää vasta,
huokaisi etana
ja haukkasi mansikasta.
Etana, etana näytä sarves,
onko huomenna pouta?
Kuka aina joutaa
ennustamaan poutaa,
sienen alla sateellakin
sarvet näytää?
Dilliä ja piparjuurta
äiti kasvattaa.
Dillin vartta vaapperaa
pitkin ylös kapuaa
kaksi etanaa
niin suurta
nähdäkseen avaraa
maailmaa

(Lauta Latvala)

Linturunoja

Lii lii linnunpoika,
pienen linnun poika.
Pieni lintu se pitkällä nokalla
poikiansa hoitaa.
Piis piis, pikkuinen lintu,
missä sulla on pesä?

Lahon kannon kainalossa,
siellä on mennyt kesä.
Vii vaa varpunen,
missä on sun pesäs?

Väärässä männyssä,
kuivassa kuusessa,
Väkkäräniemessä,
veräjän pielessä.
Souda, souda sorsan poikaa,
lieku, lieku linnun lasta.
Sorsa soitti kanteleella,
vesilintu vempeleellä.
Kuku käki, laula lintu,
pajata palokärki!
Käki kukkuu koivikossa,
pienet linnut laulaa.
Kukkuipa käkeä kolme,
kolmen koivun latvasessa:
kuka kukkui helskytellen,
se oli emon käkönen,
kuka kukkui kuuluisasti,
se oli ison käkönen,
kuka kukkui kuikutellen,
se oli minun käköni.
Käki tuo kesän soman,
pääsky päivän lämpimän.
Kuu kierusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäisen,
pääskysestä ei päivääkään.
Menin minä metsään kävelemään,
löysin linnun pesän,
pesäs oli linnunpoikia,
emälintu siivillänsä
poikiansa hoiti.
Siu sui suukkonen
pikkulinnun suukkonen
nokan hellä hipaisu,
siukkusiiven sipaisi.

(Kaija Pakkanen)
Tikalla on nälkä

Tik tik tikanpoika
etsii toukanpipanoita.
Puu on kovaa: tik, tik, tak.
Nokka väsyy: nip, nap, nip.
”Tule tänne tikanpoika,
tääl on toukanpipanoita!”
- lahokanto kailottaa.
Tikka vatsan täyteen saa.
Tikanpuu

Tikka puuta koputtaa,
jänis juosta laputtaa,
orava käpyä nakertaa,
myyrä kolosta kurkistaa
- kuka tänne tulla saa?
Pöllön huuto

Äsken juuri pöllö huusi:
loppui kesä.
Onkos täynnä ruokaa pesä?
Metsä huokaa,
sataa lunta,
syvää unta kohta
nukkuu luomakunta.
Harakka istui puussa,
onkimato suussa.
Sanoi yks, sanoi kaks,
huomenna pääset vapahaks.
Harakka söi matoja laudalla,
emäntä tuli riihestä, luki:
yks, kaks, kolmetoist,
mene sinä siitä pois!

Kevätrunoja

Talvi oli
kesä tuli
lumi suli pois!
Kevät tuli
lumet suli
puro sanoi
puli puli!
Kevät

Kevät lumen sulattaa,
auringossa sulaa maa.
Talven valta raukeaa,
lehtisilmut aukeaa.
Linnut saapuu Pohjoiseen,
maahan vielä hiljaiseen.
(Jukka Parkkinen)

Pajunkissa

Valkoinen pajunkissa
uinuu kevättunnelmissa,
lämpöisessä auringossa
äitipajun kainalossa.

(Kaija Löytty)
Pääsisäislaulu

Kun tulee pääsiäinen
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat keltaisina pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa,
kukko helttapäinen munii munat koreat,
kun tulee pääsiäinen.

(Aale Tynni)
Aamu kaunein vasta odottaa
pieni lintu siiven alla on.
Hellä tuulenhenki koskettaa,
aukeaa silmunlehvä oksiston.
Kasvimaan aapinen

Porkkana on kellertävä,
herne hennon vihreä,
punajuuri lyllerö,
lanttu lallu lyllerö.

Kaalinkerä kaljupää
pullistellen leviää,
kukkakaalisukulainen
oikea on kaunokainen.

Piparjuurta, kynsilaukkaa
joka hampaitansa haukkaa,
muistakoon:
ne ja joskus retikka
karvaat on kuin etikka.

Nauris litteä kuin kello
vanhin juurikas on pellon.

Tilli, kurkku, tomaatti
pellon ovat aateli,
samaan kastiin kuuluvat
sellerit ja paprikat.

Ruohosipulia, persiljaa
ei saa toki unohtaa.

Entä mitä perunasta?
Siinäpä on juures vasta!
Hyvin puoltaa sukuansa
se on tosi pellon kansa!
Ellei ole perunaa,
ei myös kunnon puutarhaan.

(Kaija Pakkanen)

Kesärunoja

Päivä paistaa

Päivä paistaa
perhonen
kukkain keskelle
lepattaa
Niitty nauraa, linnut laulaa
kultasiivet kimaltaa.
Kesä

Kasvit kukkaan puhkeaa,
luonnossa on uhkeaa.
Ruoho kasvaa suhisten,
metsä elää kuhisten.
Linnut, myyrät, muurahaiset,
pojat, tytöt, miehet, naiset.
(Jukka Parkkinen)
Lämmöllä

Auringon suukko
kun lämmöllä koski,
punastui mansikkaneidon
Ujosti käänsi hän
poskensa toisen.
Aurinko suikkasi
samanmoisen

(Ester Ahokainen)
Päivänlasku koivikossa

Lehdon poikki polku johtaa,
valkoisina kyljet hohtaa
päivänlaskun aikaan.
Uneen tyyntyy lehvän leikki,
hiljaa hyrrää hyttysheikki.

(Tuomo Lahdelma)
Kesäkuu

Hyttysen hyrinä,
ukkosen jyrinä.
Perhosen lento,
vanamo hento.
Purojen juoksu,
mataran tuoksu.
Matojen tonkija,
onnekas onkija.
Hehkuva katu,
kuutamosatu.
Mansikkamaito
- kesä on aito.

(Kaija Pakkanen)
Kuivana kesänä

Sada sada saavillinen,
tipu tipu tiinullinen!
Ruoho maassa, lintu puussa,
sadeheinä kissan suussa.
Pilvi siellä, pilvi tuolla,
kohta sataa joka puolla.
Pois pilvi päivän päältä!
Anna päivän paistaa.
Anna auringon loistaa,
pienten lasten lämmitellä.
Kesäaamu

Punainen pumpulimekko
ja sininen silkkisukka,
hiuksissa tuonenkukka.
Kultaiset kengänkärjet
kilahtaa rantakivikkoon,
jäi helminauha heinikkoon.

(Tuulia Aho)
Kesäilta

Niityllä sirkka viulua soittaa,
tahdissa sääski tanssia koittaa.
Niityllä sirkka viulua soittaa,
tahdissa sääski, tanssia koittaa.

Titteriteijaa,
perhoset leijaa,
kaunis on kesäilta.

Aurinko kultaa, peltojen multaa,
nurmen nukkaa, puuta ja kukkaa.
Aurinko kultaa, peltojen multaa,
nurmien nukkaa, puuta ja kukkaa.

Titteriteijaa,
perhoset leijaa,
kaunis on kesäilta.

(Immi Hellén)
Kukkaloru

Ruusu, päivänkakkara,
risu, oksankäppyrä,
koiranputki, narsissi,
harsokukka, sypressi.
Anna
harakalle hattu,
karhulle vattu,
lampaalle nata,
hanhelle tatar,
ahvenelle vita,
leijonalle kita.

Tuli
harakanhattu,
karhunvattu,
lampaannata,
hanhentatar,
ahvenvita,
leijonankita

(Kaija Pakkanen)
Kaksi on kaunista kesällä:
lehti puussa, ruoho maassa.
Minä kohta kolmantena.
Huppila, huppila hyväistä lasta!
Kesällä marjoja poimimaan,
talvella tappuroita kehräämään.

Syksyrunoja

Hallainen viitta heilahtaa
ja tuntuu kirpeä tuoksu.
Koivusta lehti putoaa
ja tieltä kuuluu juoksu.
Kautta kylmän nenänpääni,
se on syksyn ääni.
Syksy

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.
(Jukka Parkkinen)

Sienten tanssi

Kuusen alla tanssi alkaa
sienten kanssa yhtä jalkaa.
Silkkilakit tahtiin keinuu,
viehkeästi heltat heiluu.

(Tuomo Lahdelma)
Sateinen päivä

Sataa sataa
kaatamalla,
taivasalla
kuraa aina.

Litisee ja lotisee,
loiskahtaa ja moiskahtaa,
ropisee ja roiskahtaa.

Sataa sataa,
kaatamalla,
taivasalla
ankat menee naimisiin.

(Eeva-Liisa Manner)
Vaihtelua

Ah, voi että
aina sataa vettä.
Meret,
järvet,
lammet,
joet,
purot,
ojat,
pisarapojat,
kaikki tulvii, vettä, vettä.
Mihin astut,
aina kastut.
Isä pilvi,
äiti pilvi,
pilvipiiat!
Lopettakaa sateenkuoro!
Auringolla on jo vuoro.

(Ester Ahokainen)
Syysaamu puistossa

Puiston puissa
huura heijuu
verkkaisesti
lehti leijuu,
kunnes siilin
piikkiin tarttuu,
kesän taakka
jälleen karttuu.

(Tuomo Lahdelma)
Sateella

Litsis lotsis, litsis lotsis,
lapset astuvat.
Pikku saappaat, pikku saappaat
kaikki kastuvat.

Sade lakkaa, sade lakkaa,
pilvi taakse jää.
Päivä aistaa, päivä paistaa,
tulee poutasää.
Sataa.
Pisara poikineen
aukaisee laskuvarjon,
joka on tehty pilvestä.
Mikä kutittaa
nenänpäätä,
putoaa niskaan ja
saappaaseen?
Sehän on pisara poikineen.
Hyvänen aika
kuinka sataa.
Hallainen viitta heilahtaa
ja tuntuu kirpeä tuoksu.
Koivusta lehti putoaa
ja tieltä kuuluu juoksu.
Kautta kylmän nenänpääni,
se on syksyn ääni.

Talvirunoja

Nuku nuku nuori oksa,
viel on maassa halla.
Kanerva ja koivunoksa
nukkuu lumen alla.
Pakkanen puhurinpoika,
älä kylmää kynsiäni,
älä päätäni palella.
Palele kylmiä puita,
palele maita,
palele kylmiä kiviä.
Metsä huokaa, sataa lunta,
syvää unta kohta nukkuu luomakunta.
Talvi

Talven tuisku maahan heittyy,
metsä lumivaippaan peittyy.
Nukkuu talviunta nalle,
hiiret menee hangen alle.
Korppi talven pimeään,
raakkuu omaa nimeään.

(Jukka Parkkinen)
Talvi

Talven ukko, lumiukko, lunta säkistä heittää.
Jäätä suihin, kylmää luihin; tienoot lumella peittää.
Talven taiteilija

Talitintti hakkaa
jäistä talipakkaa.
Kylmä on, ei takkaa.
Pakkanen ei lakkaa.
Veistää talven patsaan,
lastut lentää vatsaan.
Laskiainen

Liu lau laskiaista.
Pellavia kuin silkinsuonia,
hamppuja kuin haivaleita,
räätiköitä kuin nurkanpäitä,
nauriita kuin nappeja.
Hyviä jyviä, kovia ohria. Huroo!
Hauskaa on hangella

Suksen nokka kuin pikkuinen hiiri
valkoista kenttää ravaa.
Hankea pitkin ne piipertää
ja sukselle tietä avaa.
Lumilaulu

Lunta putoo, lunta putoo,
pilvi talvisukkaa kutoo.
Lumivanttuut sormissansa
kuuset näkee uniansa.

Hännäkkäitä, pyrstökkäitä.
Nassukkaita, tassukkaita.
Paljon lunta, talviunta
näkee puoli valtakuntaa.

Tossukkaita, myssykkäitä.
Hupukkaita, huivipäitä.
Turkeissansa talvikansa
astuu ulos koloistansa.

(Kaarina Helakisa)
Tuuli se lunta lennättää,
valkoista piiriä pyörittää.
Lumikukkia jää,
lumikukkia jää,
lumikuninkaan viitta kimmeltää.

Lumikuningas ratsastaa,
lumesta tuulia puhaltaa.
Lumilauluja saa,
lumilauluja saa,
vitivalkoinen tuuli kuljettaa.

Vuodenaikarunoja

Vuodenajat

Keväällä nousee nurmennukka.
Kesällä loistaa auringonkukka.
Syksyllä sade soittaa lehtiä.
Talvella täytyy nukkumaan ehtiä.
Taas on tullut tammikuu.
Uusi vuosi naurusuu
astuu portaat reippahasti,
kaksitoista alas asti.
Niin on vuosi lopussa,
uusi jälleen alussa.
Vuodenajat

Tammi-, helmi-, maaliskuussa
pakkasherra paukuttaa,
huhti-, sekä toukokuussa
kevät kirkas meille saa.
Kesä-, heinä-, elokuussa
syödään marjat vesisuussa.
Syyskuu antaa omenat,
koulukirjat painavat.
Lokakuussa sade soittaa,
kunnes pimeyden voittaa
vuoden loppu joulukuu.
Terve teille lapsiparvi
- kutsua ei meitä tarvi,
jokaiselle aikanaan
tuomme lahjat tullessaan.
Vuosi

Tammi-, helmikuussa
lumi maassa, puussa.
Maaliskuussa paju herää,
huhtikuu pois lumen kerää.
Toukokuussa lintu puussa,
kesäkuussa kesä maassa,
heinäkuussa heinä haassa.
Elokuussa elon leikkuu,
syyskuussa syksy keikkuu.
Lokakuussa, marraskuussa
loka loiskuu, maa on marras,
joulukuussa joulupuussa
joulun tähti harras

(Luukas Aro)
Kuukaudet

Vuoden alku tammikuussa,
vielä talvi helmikuussa,
maaliskuussa lumi sulaa,
huhtikuussa kurjet palaa,
käki kukkuu toukokuussa,
juhannus on kesäkuussa,
heinäkuussa heinää tehdään,
elokuussa eloon mennään,
syyskuu on sun koulukuusi,
lokakuussa on talvi uusi,
järvet jäätyy marraskuussa,
joulu saapuu joulukuussa.
Kuukausiloru

Tammi-, helmi-, maaliskuussa
lunta maassa, lunta puussa.
Huhtikuussa kevät herää,
toukokuussa linnut kerää,
kesä-, heinä-, elokuussa
kesä keikkuu, elon leikkuu.
Syyskuussa syksy alkaa,
lokakuussa jo kastaa jalkaa,
marraskuussa maa on marras,
joulukuussa joulupuussa,
joulutähti harras.

Koko vuosi on kuin piiri,
joka pyörii, pyörii
kevät, kesä, syksy, talvi,
vuorotellen hyörii.
Tammikuu on pakkasherran,
helmikuu suo hiihtoloman,
maaliskuu jo aurinkoinen,
huhtikuu luo urvun soman,
toukokuussa koulu loppu,
kesäkuussa valon taikaa,
heinäkuussa kova hoppu,
elokuu on marja-aikaa,
syyskuu tuopi lapset kouluun,
lokakuussa lehdet putoo,
marraskuussa jäät järviin kutoo,
sittenpä jo tullaan jouluun!
Talvella maa on valkoinen,
kesällä viheriäinen,
Niin on tyttö iloinen
kuin kerä pyöriväinen.
Tullin lullin lumi suli,
tuli vallan kesä,
kesä kullan lämpimällä,
löysin linnunpesän.